Ilves-divisioona kuvina on teos tekijältä Einar Palmunen
Divisioonan tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan sen kokonaistappiot olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 10 608 miestä.
Prikaatin voimin.
Helsingin Sanomissa oli kesällä 2004 moniosainen artikkelisarja kesän 1944
torjuntataisteluista.
Ohessa on tiivistelmä toimittaja Hannele Tulosen artikkelista 15.7.2004.
HANNELE TOLONEN:
Aunuksen rintama kesti Nietjärvellä
Ilves-Divisioona esti U-asemalla puna-armeijan pääsyn selustaan
Uuvuttavan kolmiviikkoisen vetäytymisen ja viivytystaistelujen jälkeen suomalaiset
Aunuksen rintaman joukot olivat pääpuolustusasemassaan U-asemassa Laatokan pohjoispuolella,
kun rähinä jatkui 10.
5. divisioona ("Hämäläis-" eli "Ilvesdivisioona") oli Etelä-Hämeen sotilasläänin perustama Suomen maavoimien yhtymä jatkosodassa. Sotilaslääniin kuuluivat Kanta- ja Lounais-Hämeen suojeluskuntapiirit. Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa Karjalan armeijaan kuulunut 5. divisioona eteni Ruben Laguksen johdolla nopeasti Laatokan Karjalassa. Hyökkäys aloitettiin 11.7.1941, Tarton rauhan raja saavutettiin 23.7. ja seuraavana päivänä Tuuloksenjoki. Siinä vaiheessa Karjalan armeijan komentaja Erik Heinrichs käski keskeyttää hyökkäyksen, koska muissa suunnissa hyökkäys ei ollut menestynyt yhtä hyvin. Itä-Karjalan valtauksessa 5. divisioona mursi 4.9. venäläisten puolustuksen ja avasi tien Aunukseen ja Syvärille.
Ilves-divisioonan veljeshenki on kestänyt yli vuosikymmenten
Divisioonan ilvestunnuksen piirsi tuleva muotoilun professori Ilmari Tapiovaara. Nimi vahvistettiin divisioonan pitkäaikaisen komentajan kenraalimajuri Kustaa Tapolan aloitteesta.
Divisioonan ilvestunnuksen piirsi tuleva muotoilun professori . Nimi vahvistettiin divisioonan pitkäaikaisen komentajan kenraalimajuri aloitteesta.
Nimensä mukaisesti divisioona koottiin pääosin Hämeen alueelta. Joukkoja oli myös Karjalan alueelta. Divisioona muodostui pääosin kahdesta jalkaväkirykmentistä (JR 2, JR 44) sekä erillis- pataljoonista, kenttätykistöstä, kranaatin heittimistöistä, pioneereista jne.
Hyökkäysvaiheen alussa kesäkuuhun 1942 asti divisioonan komentajina olivat jääkärieversti Eino Koskimies, jääkärieversti Ruben Lagus, eversti Ilmari Karhu.
Einar Palmunen (toim.) : Ilves-divisioona kuvina
Neuvostojoukkojen suurhyökkäys kesäkuun 9.päivä 1944 Karjalan Kannaksella tarkoitti vetäytymistä myös Laatokan itäpuolella. Vetäytyminen alkoi kesäkuun 21. päivänä. Laatokan Karjalasta siirrettiin 3 divisioona tukemaan Kannaksen puolustajia. Sitkeästi viivyttäen joukot ryhmittyivät U-asemaan Nietjärvelle. 5. divisioonan joukkoja tuki osia 8. divisioonasta sekä 15 prikaati. Onneksi suomalaisilla oli mahdollisuus käyttää tälläkin rintamaosalla runsasta tykistöä. 15.-17. heinäkuuta suomalaisten tykistökeskitykset olivat vähintään yhtä voimakkaita kuin Ihantalan taisteluissa Kannaksen ratkaisuvaiheissa. Myös pommikoneita oli käytössä. Niiden apu oli huomattava. Venäläisten joukkojen hyökkäys saatiin pysäytetyksi Nietjärven kolmannelle puolustuslinjalle hiekkaharjulle. Tällä viimeisellä linjalla venäläiset saivat aikaan läpimurtoja, jotka pystyttiin torjumaan raivokkailla vastahyökkäyksillä. Taistelut olivat niin kovia, että divisioona pieneni rykmentiksi, rykmentti pataljoonaksi, pataljoona komppaniaksi, komppania joukkueeksi ja joukkue ryhmäksi.
League experience for Ilves U18 Akatemia in U18 I-divisioona Q
5. divisioona ("Hämäläis-" eli "Ilvesdivisioona") oli perustama Suomen maavoimien yhtymä . Sotilaslääniin kuuluivat . Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa kuulunut 5. divisioona eteni Ruben Laguksen johdolla nopeasti . Hyökkäys aloitettiin 11.7.1941, raja saavutettiin 23.7. ja seuraavana päivänä . Siinä vaiheessa Karjalan armeijan komentaja käski keskeyttää hyökkäyksen, koska muissa suunnissa hyökkäys ei ollut menestynyt yhtä hyvin. Itä-Karjalan valtauksessa 5. divisioona mursi 4.9. venäläisten puolustuksen ja avasi tien ja .
Divisioonan muistoristi 1941-44, Ilvesdivisioona
Lehtimäen I/JR 44 muodosti Pisistä lähdettyään viivytysasemat 25.6. ensin Alavoisten kylän eteläpuolelle ja sen jälkeen Tuulosjoen sillan maastoon. Samoihin aikoihin II/JR 44 maj. Hyttisen johdolla irrottautui Sammatus-linjalta ja viivytti vihollista Lamberon kautta Nurmoilaan. III/JR 44 maj. Forsllin vetämänä Aunuksen kaupungin kautta Nurmoilaan. Sieltä vetäytymistaistelujen myötä Säntämän kautta Vitele-Suurimäki-Rajakontu seudulle 30.6. I ja III/JR 44 sai käskyn siirtyä Kaukoijärven koillispuolelle. Kaukoijärven rintamasta irtaantuneet yksiköt divisioonan komentaja palautti takaisin asemiinsa. Kovaa taistelua Suurimäki-Kaukoijärvi-Rajakontu jossa aiheutettiin viholliselle suuria tappioita. 1.7. Suurimäki oli jätettävä ammuksien vähyyden vuoksi
II-divisioona, 10, 3, 12, 15, 4
-Vuosia jatkunut yhdessä eläminen vihollisen jatkuvan seurannan alla synnytti veljeshengen, jota tänäänkin, vielä 70 vuoden jälkeen olemme muistelemassa, totesi Ilves-divisioonan (5. Divisioona) perinnepäivän tilaisuudessa yhdistyksen puheenjohtaja Esko Paakkala.