Siitä voit päätellä, kirjoitetaanko sana yhteen vai erikseen.

Aika ajoin kirjoitetaan yhteen, mutta aika-ajoin erikseen.

Yhdyssana on ilmaisu, jossa yksi sanasisältää osinaan kaksi sanaa. Puhutussakielessä tätä vastaa yleensä se, ettäyhdyssanan osista vain ensimmäisen alku­tavulla onpääpaino, muilla sivupaino. Tämäjohtuu siitä, että suomen kielen rakenne on siinäsuhteessa hyvin yksinkertainen, että sanassa on vain yksipääpaino, ensimmäisellä tavulla.

Jotkin tapaukset ovat sopimuskysymyksiä; käsite voidaan hahmottaa yhtä lailla yhdyssanaksi kuin sanaliitoksikin, mutta on pyritty yhtenäiseen käytäntöön vakiinnuttamalla jompikumpi. Näitä ovat esimerkiksi kielten nimet, jotka suositetaan kirjoitettavaksi erikseen: suomen kieli, englannin kieli. Niistä edelleen johdetut sanat ovat yhdyssanoja (englanninkielinen, suomenkielisyys) samoin kuin useampiosaisista paikannimistä muodostetut adjektiivit ja asukkaannimet (New York, newyorkilainen).

Yleensä kun ajattelet, miten sanatpuheessa lausutaan, voit siis päätellä,kirjoitetaanko yhteen vai erikseen. Jos korva ei sanomitään, kyseessä on luultavasti rajatapaus, jossavirheen tekeminen ei ole kovin vakavaa.

Pikakertaus: yhteen vai erikseen

Tietyissä tapauksissa yhdyssanan osien välissä käytetään yhdysmerkkiä: ylä-ääni, A-rappu, #-merkki, pop-ohjelma, avaimet käteen -periaate (ks. erillisiä ohjeita yhdysmerkistä sekä yhdysmerkin sisältävistä nimistä kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Nykyään tuo aikakausi on lähinnä lämmin muisto huolettomasta ajasta, jolloin pulut olivat pulskia ja nuorisolla oli käytöstapoja. Kävin oman koulutieni enemmän tai vähemmän kunniakkaasti läpi, opiskelin seitsemää kieltä, ja sain siinä sivussa itselleni ammatin. Rakastuinkin. Kaikesta huolimatta ajatukset eksyvät aika ajoin lapsuuteeni, ja tarkalleen ottaen siihen jatkuvaan puhutun ja kirjoitetun kielen korjailuun ensin äitini ja sittemmin opettajani toimesta. Nykymaailmassa, jossa lehtiartikkeleiden otsikot vilisevät yhdyssanavirheitä, nuorten puhekielen yleisin rakenne on aggressiivi, uutisankkurit eivät hallitse numeraalien taivutusta ja lähes jokaisessa saapuvassa työsähköpostissa on nk. jenkkipilkutus, taannoin äidilleni esittämäni Mitä väliä? –kysymys saa yhtäkkiä täysin erilaisen vivahteen. Onko niin, etteivät ihmiset enää välitä oikeaoppisesta puhe- taikka kirjakielestä? Mitä esimerkiksi Terho Itkonen sanoisi tähän? Oma suomen kielen opettajani Rauno Heinonen Helsingin yliopistolta ei taatusti ole hänkään innoissaan nykytilanteesta.

Erilleen kirjoittamiseen vaikuttavat merkityksen lisäksi rakenteelliset seikat. Sanayhtymän alttius kiteytyä yhdyssanaksi heikkenee tai estyy, jos yhtymässä on määritteen asemassa yhdyssana, useasanainen lauseke tai monikkomuotoinen sana tai määrite sisältää liitepartikkelin tai possessiivisuffiksin. Yhdyssanalle puolestaan on ominaista määriteosan keveys. Asetelma 84 havainnollistaa näitä erilleen ja yhteen kirjoittamisen tyyppitapauksia ja tendenssejä. Asetelman vasemmassa laidassa mainitut ominaisuudet johtavat yleensä erilleen kirjoittamiseen.

! Kandidaatintutkielma (‘kandidaattivaiheen opinnäytetyö’) on yhdyssana!

suomen kieli > suomenkielinen
New York > newyorkilainen
viisi vuotta (5 vuotta) > viisivuotias (5-vuotias), viisivuotinen (5-vuotinen)
Pekka Lipponen > pekkalipposmainen

eri koko > erikokoinen
ensi sija > ensisijainen
viime sunnuntai > viimesunnuntainen

aivan kuin, ennen kuin, toisin kuin, heti kun.

Kirjoittajan ABC: Yhteen ja erikseen kirjoittamisen pääsäännöt

Ilmaukset ovat yhdyssanoja, kun
– ne yhdessä muodostavat käsitteen, esim. värinnimen, erikoisalan termin tai ammattinimikkeen: yönsininen; energiankulutus, tiibetinspanieli; lastentarhanopettaja, osastonjohtaja (huom. kuitenkin erikseen: tekninen johtaja)
– kun merkitys muuttuu yhteen kirjoitettaessa, kyseessä usein myös kuvallinen ilmaus: kädenojennus, talonmies; huomionkipeä; mustavaris, nuoripari; käänteentekevä
– jälkimmäisenä osana on muu kuin -minen-loppuinen verbistä johdettu substantiivi: läsnäolo, maastamuutto, vastaantulija
– jälkimmäinen osa on ominaisuudennimi- tai adjektiivijohdos: hyväntahtoisuus, vilkasliikkeisyys, samanaikainen, kymmenvuotias.

Sähköpostin yleisimmät virheet, TOP 13

laki).

! Yhdyssanoiksi käsitetään kuitenkin tapaukset, joissa merkitys on erikoistunut: asiaankuulumaton, ohimenevä (‘tilapäinen’), samantekevä, silminnähtävä, vastaansanomaton jne.

yhteen: ylöspäin, taaksepäin, sinnepäin.

erikseen: Helsinkiin päin, teille päin, kotiin päin.

sen jälkeen, sen sijaan, sen takia, sitä paitsi, sitä vastoin.

yhteen: alinomaa, jompikumpi (>jommassakummassa), jotenkuten, nimenomaan, pikkuhiljaa, pilkkopimeä, päinvastoin.

erikseen: ajan mittaan, alun perin, ennen kaikkea, ennen pitkää, itsestään selvä, jonkin verran, kerta kaikkiaan, niin ikään, varta vasten, ani harva, tuiki tärkeä.

minkälainen ei minkä lainen, yhtä aikaa ei yhtäaikaa

Puheen siirtäminen kirjoitettuun muotoon on vaikeampaa kuin ensiarvaamalta kuvittelisi. Harva tulee ajatelleeksi esimerkiksi murrekirjoja lukiessaan kirjaan painetun tekstin lähtömuotoa: vapaasti etenevää, ryöpsähtelevääkin puhetta toistoineen, taukoineen, takelteluineen ja sivupolkuineen. Vielä vaikeampaa on esittää kirjoituksen keinoin vapaan keskustelun puhekumppanusten samanaikaiset repliikit – spontaanissa keskustelussahan päällekkäin puhuminen ja toisen keskeyttäminen on tavallista. Puheen siirtäminen kirjoitettuun asuun ei onnistukaan ilman erikseen sovittuja periaatteita, jotka ovat tekstien toimittajille ja lukijoille tutut. Seuraavaan katkelmaan on toimittaja lisännyt joitakin välimerkkejä, mutta muuten siinä on tallella puhutun kielen muoto ja luonne. Haastateltava ihmettelee haastattelijan nauhuria:

muun muassa (tai mm.) ei muunmuassa, alun perin ei alunperin

Suomen kielessä on suuri joukko suhteita osoittavia sanoja,joiden yhteen tai eril­leen kirjoittaminen ei ole selvää. Osanäistä on aikaisemmin ollutkin yhdyssanoja, mutta muuttunut myöhemminsanaliitoiksi, koska pitkien sanojen määrää on haluttu vähen­tää.Painon kuulosteleminen ei auta näissä tapauksissa: sanaliitossa on vain yksi pääpaino. Liitteiden sijoittamisestaei ole myöskään hyötyä: on täysin mahdollinen muoto,vaikka sana kirjoitetaankin yhteen.